Tuossa lukiessa Zarlengan Lost Science of Money tuli mieleen Vanhasen älytön lausuma "mitä jos pankit lakkaisivat lainaamasta?"; ilmaisten täten täydellisen tiettämättömyytensä rahan oikeasta luonteesta. Jostapa taas keksin tämän esimerkin:
Maanviljelijä ei voi aurata peltoaan, koska häneltä puuttuu kuokka ja on rahaton. No, paikalle putkahtaa esiin avulias herrasmies arkkunsa kanssa. Hän päättää auttaa onnetonta maajussia: "Minulla tuo arkku täynnä kultaa; tässä, kijoitin sinulle lapun jossa takaan maksaa kuokkasi hinnan." No tästä iloisena viljelijä lähti kylille kuokan ostoon. Koska kylässä kaikki tunsivat herrasmiehen ja hänen kulta-arkkunsa, kuokkakauppias suostui vaihtamaan kuokan lappua vastaan.
Viljelijän lähdettyä työstämään peltoaan kauppias huomasi kuokan olleen viimeinen ja päätti alkaa uuden tekoon, häneltä vain puuttui puu vartta varten. Niinpä hän lähti puunhakkaajan luokse, vaihtaen lapun tarvitsemaansa puuhun. Nyt taas puunhakkaaja tarvitsi uuden terän kirveeseensä ja lähti siis sepän puheille. Taas lappu vaihtoi omistajaa ja näin jatkui kylässä kunnes se päätyi mainerille, joka oli kovasti nälissään. Hän taas päätyi takaisin maanviljelijän luokse vaihtamaan lappua perunoihin.
Maajussi oli mielissään, hänellä oli kuokkansa ja vielä kultalappunsa sen lisäksi. Niinpä hän halusi nyt lapun lupaaman kullan herrasmiehen arkusta. "No hyvä on, tässäpä sinulle pieni salaisuuteni", herrasmies aukaisi arkkunsa. Ja kappas, se olikin tyhjää täynnä!
Niin mitäs opimme tästä? Raha ei ole hyödykkeitä, vaurautta, eikä varsinkaan kultaa. Vaan sosiaalinen sopimus, jonka valtio takaa ja valvoo; ts. laki.
Nykykäytönnön mukaan edellisen esimerkin herrasmies(pankkiiri) olisi tosin lainannut lapunsa koron kanssa, eikä se olisi ollut hänen vaan maanviljelijän "lupaus maksaa", eli velkaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment